Hiukan on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta... Peppi on joutunut tottumaan uudenlaiseen elämään, kun sain pätkän töitä Helsingistä ja olemme nyt asustelleet äitini luona Kirkkonummella jo pari kuukautta. Tampereellakin jouduimme muuttamaan. Jotenkin kaikki nämä muutokset saivat Pepille puhkeamaan eroahdistuksen, jonka kanssa nyt on painittu. Muuten Peppi on kyllä nauttinut olostaan, kun äitini luona on iso, aidattu takapiha. Lämpimällä säällä takaovi on melkein koko ajan auki, jos joku on kotona, ja Peppi kulkee sisään ja ulos sen näköisenä, että tietää, mitä tehdä.
Peppi tapasi toukokuun lopussa pentuesisaruksensa ja lauman muita sukulaisia ja ei-sukulaisia kasvattajan luona. Siitä vilinästä on kuvia galleriassa. Peppi on sisaruksistaan kevytrakenteisin ja pitkäselkäisin, mutta muuten kolmikko on hyvin samannäköisiä. Itse asiassa Sohvi-siskon omistajia taisi vähän hymyilyttää, kun minä kutsuin Peppiä ja olin jo kovasti kehumassa eteeni ilmestynyttä koiraa, kunnes yhtäkkiä huomasin, ettei se ollutkaan Peppi vaan Sohvi!
Peppi myös on tehnyt vähän pr-työtä rodulle. Kävimme kesäkuun alussa kaverini Lauran synttäreillä, joilla oli hurjasti väkeä. Peppi kävi kaikkia tervehtimässä kohteliaasti. Varsinkin koiraihmiset ihmettelivät, että ovatko kaikki göötit näin avoimia. Peppi oli kuulemma aiheuttanut ihastuneita kommentteja vielä seuraavana päivänäkin yövieraiden keskuudessa. Hienosti Peppi olikin, alun hermoilun jälkeen se rauhoittui järsimään luuta ja istui mieluusti kenen tahansa rapsuttajan vieressä.
Myös Match Show'ssa käytiin. Alkuun Peppi ei meinannut rauhoittua koirapaljouden keskellä, mutta oli sitten kiltisti. Kehässä se käyttäytyi hienosti ja sai punaisen nauhan. Tuomari sanoi Pepin liikkuneen paremmin kuin kilpakumppani. Punaisten isossa kehässä Peppi joutui kuitenkin ulos ensimmäisten joukossa.
Ikäviäkin uutisia on. Nimittäin Peppi on taas antibioottikuurilla virtsatietulehduksen takia. Ajattelin ensin, että koiralle on tulossa ensimmäinen juoksu, kun siltä samaan aikaan rupesi lähtemään hulluna karvaa. Sen jälkeen, kun jo melkein sisäsiisti Peppi oli pissannut yhdessä illassa sisään kahdesti, vein pissanäytteen tutkittavaksi. Siinä ei näkynyt tulehdusta, mutta siinä oli vähän verta. Niinpä odottelimme mahdollista juoksun alkamista vielä, mutta kun sitä ei kuulunut, vein uuden näytteen. Siitä löytyi bakteereita, punasoluja ja valkosoluja. Eläinlääkäri määräsi antibioottia. Kuuri on kohta lopussa, toivotaan parasta, että nyt päästäisiin tällä. Ja ettei olisi jatkuvaa tämä tulehdusten saaminen.
Talvella tulehduksen jotenkin helpommin ymmärsi, mutta nyt on ollut melko lämmintä. Peppi kyllä ulkoilee paljon, mutta en silti olisi uskonut. Järvessäkin Peppi on käynyt, muttei ole innostunut uimaan. Muutaman kerran vain kepin perässä juossut sen verran veteen, että mahakarvat ovat kastuneet. Kovasti se on vedestä kiinnostunut, joten ehkä ensi kesänä se jo uskaltautuu uimasille.
Minna
Pääsiäinen oli melko vilkas. Olimme Pohjanmaalla sukuloimassa. Lapsiin tottumaton Peppi vietti viikonlopun kahden villin pojan, 7- ja 2-vuotiaiden, seurassa. Lisäksi Peppi tapasi ensimmäistä kertaa kissan.
Myös kissa, puolivuotias kolli, tapasi ensimmäistä kertaa koiran.
Siinä oli kaksikolla toisissaan ihmetelemistä. Alkuun kissa oli aivan pörheänä ja selvästi närkästynyt
siitä, että sen kotiin oli tuotu moinen peto. Kun kissa huomasi, ettei Peppi pääse ylätasoille,
se alkoi hiukan rauhoittua. Molemminpuolinen kyttäily jatkui kuitenkin koko viikonlopun.
Peppi ei oikeastaan alkuhämmennyksen jälkeen pelännyt kissaa, mutta sitä harmitti, kun kissasta ei ollut leikkikaveriksi.
Kissa tosin näytti leikkivän omalla tavallaan: ulkona se istuskeli kaiteella ja kun se näki Pepin puun lähellä,
se hiippaili koiran viereen. Kun Peppi ryntäsi kohti, kissa kiipesi vikkelästi puuhun ja Peppi jäi puun alle vinkumaan.
Lapset tykkäsivät Pepistä enemmän kuin kissa.
Pepillä meni viikonloppu kieriessä, kun 7-vuotias innostui Pepin taidoista niin, että piti toppuutella. Lapset eivät kuulemma olleet ennen tavanneet koiraa, joka osaisi temppuja.
Voi tietysti olla niinkin, että ihan kaikki koirat eivät kyselemättä ota käskyjä vastaan 7-vuotiaalta.
Pepille on melko sama, kuka temppuja pyytää, kunhan temputtajalla on tarjota namia vastineeksi.
Pepillä meni kyllä vähän maha sekaisin ylenpalttisesta namien syöttämisestä.
2-vuotiaskin tykkäsi Pepistä niin, että kun sunnuntaina kutsuin Peppiä eteisessä, pikkupoika kävi
oviaukkoon seisomaan, kädet ovenkarmeilla, ja tokaisi päättäväisesti "ei".
Ei olisi kai halunnut päästää Peppiä lähtemään.
Pepin paimennusnäykkimisetkin 2-vuotiasta lähinnä naurattivat.
Peppi käyttäytyi yllättävän rauhallisesti, mutta välillä se alkoi käydä
lasten riehumisesta sellaisilla ylikierroksilla, että oli parasta vetäytyä toiseen huoneeseen lepäämään.
Peppi tuntui kuitenkin ihan tykkäävän lapsista, kun ensijärkytyksestä selvisi.
Sitä tosin vähän harmitti se, ettei juoksevia lapsia saanut näykkiä.
Pepin hyvä luonne teki vaikutuksen myös muihin sukulaisiin, jotka ihmettelivät sen tottelevaisuutta.
Serkkuni, pikkupoikien äiti, sanoi haluavansa muuten juuri samanlaisen koiran, mutta kolme kertaa isomman.
Taas sai olla ylpeä pikkugöötistä.
Peppi on ollut kyllä niin helppo kouluttaa, että en voi paljon ottaa itselleni kunniaa.
Aivan toista luokkaa on tämä koira kuin aikaisemmat metsästyskoirasekoitukset.
Vaikka Pepillä oli kai ihan kiva viikonloppu, se oli todella onnellinen kotiin päästessään.
En ole ennen nähnyt sen suuntaavan sisälle sellaisella innolla. Kotona Peppi kiersi kämpän ja näytti
sitten oikein tyytyväiseltä.
Viikonlopun paras anti kuitenkin oli se, että jatkuva äksöni sai Pepin ilmeisesti unohtamaan sisälle pissailun.
Perjantai-iltapäivän ja sunnuntaiaamupäivän välillä sisään pääsi vain kaksi pissaa,
niistäkin toinen yöllä. Alustavasti näyttäisi siis siltä, että tiheä pissailu
on vain jäänyt tavaksi pissatulehduksesta. Tai sitten sillä on ollut tylsää.
Täytyy toivoa, että sama jatkuu nyt kotioloissa. Hyvältä ainakin näyttää.
Jos pissaoireet nyt katoavat, ei varmaan tarvitsekaan viedä Peppiä ylihuomenna lääkäriin.
Minna
P.S. Peppi sai reissulla uuden lelun, röhkivän lateksipossun. Ei voi olla nauramatta, kun Peppi antaa possulle kyytiä niin että röhkinä käy.
Peppi on palannut normaaliruokavalioon. Oireita on edelleen, mutta viime viikolla pissa ainakin oli puhdasta. Oireilla tarkoitan siis tiheään pissaamista. Toissapäivänäkin Peppi pissasi 45 minuutin sisällä kaksi kertaa sisään - heti siis ulkoa tulon jälkeen. Vähän alkaa tulla epätoivoinen olo. Kysyin eläinlääkärin näkemystä aiheeseen ja nyt on sitten taas yksi aika varattuna. Onneksi otin Pepille vakuutuksen!
Positiivista on se, että Peppi on ruvennut huomattavasti innokkammin
tottelemaan, kun saa taas kunnon nameja eikä vain "pissaruokaa".
Peppi oppii niin nopeasti ja on niin ahne namien perään, että sen kanssa puuhailu antaa onnistumisen elämyksiä. Ja onhan se niin söpökin, että melkein joka päivä joku sitä ääneen ihastelee.
Harmillista Pepin ahneudessa on se, että se syö todellakin kaiken, mitä löytää. Muutama päivä sitten se oksensi kankaanpaloja, sellaisia, joita vaatteissa on ilmaisemassa merkkiä. Samassa tuli ulos myös havunneulasia, kävynsuomuja ja puunpalasia. Tämä siitä huolimatta, että vahdimme koiraa aika tarkkaan. Se on vain niin nopea, ettei aina tajua sen edes ottaneen jotain.
Muutama päivä sitten Peppi myös kävi uimassa. Stiina järkkäsi kivan retken Hyvinkään koirakylpylään.
Pepille vesi oli aivan uusi elementti ja alkuun tekniikka oli vähän hakusessa.
Mutta nopeasti se pääsi rytmistä kiinni ja näytti, että sillä oli ihan kivaakin.
Ilmeen muutos näkyy minusta aika hyvin noissa viereisissä kahdessa ylimmässä kuvassa.
Ramppi, jota pitkin veteen mentiin, oli loppuun asti Pepin mielestä aika pelottava.
Peppi ui muutaman kerran altaan päästä päähän, enempää ei noin pientä voi oikein rasittaa.
Toivottavasti Peppi kesällä innostuu uimaan luonnonvesissä.
Uimakuvissa oleva nainen altaassa on uimaopettaja, me omistajat pysyttelimme kuivilla.
Minna
Pepin pissanäyte oli puhdas, vihdoinkin. Vielä viikon verran syötetään erikoismuonaa, sitten päästään vähitellen siirtymään tavissapuskaan. Taidan kyllä vaihtaa merkkiä, koska Peppi ei ole tykännyt Nutro Choicen mausta. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Peppi sai samalla rabies-rokotuksen eli nyt ollaan sitten valmiita vaikka koirakouluun, jonne toivottavasti saamme ilmoittauduttua tällä viikolla. Koirapuistoiluakin voisi ruveta harkitsemaan. Peppi kaipaa kokemusta toisista koirista. Sillä on vielä sellainen harhakäsitys, että jokainen koira rakastaa sitä. Vaikka todellisuus on aivan toista. Peppi luulee, että murina on vain leikkiä silloinkin, kun se ei ole. Toivottavasti ei saa liian kovasti köniinsä, ennen kuin oppii.
Minna
Peppi näki pitkästä aikaa "poikaystävänsä" Rekun (Cimillan Staffan Samurai), joka on pari kuukautta vanhempi göötti.
Rekku perheineen asuu Pyhäjärven toisella puolella ja nyt kun talvikelit vielä sallivat, Rekku ja omistaja Matti vielä pääsevät lyhyttä reittiä
leikkitreffeille. Pennut eivät olleet nähneet toisiaan yli kuukauteen ja olivat ratketa riemusta, kun pääsivät taas remuamaan.
Rekku on Pepille hyvä kaveri, kun ei pane pahakseen naskalihampaiden nakutusta. Ja antaa Pepinkin välillä voittaa.
Peppi väsähti aika paljon nopeammin kuin Rekku, joka on tottunut pitkiin lenkkeihin. Me olemme aika säästeliäästi lenkittäneet Peppiä, kun eläinlääkäri varoitti liian kovan liikunnan voivan olevan vahingoksi. Kyllä Peppi pari tuntia päivässä liikkuu, mutta eipä tuo yksikseen niin kovin juokse. Istuskelee mieluummin ja komentelee lintuja.
Ei Peppi saisi muutenkaan niin kauhean kauan ulkona hengailla, kun yritämme päästä sitkeästä virtsatietulehduksesta. Ilmeisesti en huomannut tulehdusta ajoissa ja siksi se pääsi pahaksi. Ehti tulla virtsakiteitäkin.
Ainahan pennut paljon pissaavat, mutta huolestuin Pepin pissaamisesta siinä vaiheessa, kun se pari kertaa teki yhden ulkoilun aikana kaksi pissaa. Vaikka yritin viedä Peppiä ulos melkein tunnin välein, se silti teki välissä pissat sisäänkin. Ja tulehdushan sillä oli. Ja siis niitä kiteitä. Minä jo huolestuin, että olisiko tulehdus ehtinyt kiivetä jo munuaisiin, mutta onneksi verikokeet näyttivät kaikin puolin hyviltä.
Ensin Peppi söi 10 päivää antibioottia. Muutama päivä kuurin loppumisen jälkeen vein pissanäytteen taas lääkärille. Tulehdusarvot olivat laskeneet, mutta pissan ph oli aivan liian korkea. Muistaakseni 8, kun sen pitäisi olla 6. Ja niitä kiteitä oli aivan älyttömästi. Eläinlääkäri antoi minunkin katsoa mikroskoopilla. "Timanttikaivos", kommentoi pieneläinhoitaja. Siltä se tosiaan näytti.
No, eipä muuta kuin pennulle parin viikon sulfakuuri päälle. Lisäksi eläinlääkäri suositteli erityisruokavaliota, vaikka ne erikoismuonat eivät kasvuikäiselle oikein hyviä vaihtoehtoja olekaan. Pakko vaan saada pissaongelmat kuriin, muu ei auttanut. Ostin sitten Royal Caninin erikoissapuskaa. Peppi ei saa nyt syödä MITÄÄN muuta kuin sitä. Ei edes puruluita. Aika kova kuuri pennulle, joka on parhaassa pureskeluiässä. Hampaat vaihtuvat parhaillaan.
Kolme viikkoa mennään nyt erikoissapuskoilla, sitten katsotaan, onko pissa puhdasta. Sitä ennen tietysti testataan vielä tulehduksen tilanne, kunhan kuuri on syötetty. 30.3. vien pissanäytteen. Peppi kyllä pissaa vieläkin noin tunnin välein, paitsi jos nukkuu.
Pepin tulehdusta oli vaikea huomata, koska pentu on koko ajan ollut todella pirteä ja muuten hyväkuntoinen. Oman kokemuksen perusteella kuvittelisin, että sitä kuitenkin aika lailla on kirveltänyt ja ehkä vieläkin kirveltää, mutta eipä tuo sitä juuri näytä. Näyttää siltä, että Pepin kipu täytyy tulkita todella pienistä vihjeistä.
Kotona harjoittelimme taas temppuja, nyt harjoitteluvuorossa on jalkojen välistä pujottelu. Peppi osaa jo perusjutut kuten luoksetulon (tosin korvat katoavat ymmärrettävästi esimerkiksi leikkiessä Rekun kanssa), istumisen, maahanmenon, seuraamisen ja sen sellaista. Koska koira on hyvin toimelias, olen sen pään väsyttämiseksi sekä omaksi iloksi opettanut muitakin temppuja. "High five" on yleisösuosikki. Kieriminenkin sujuu jo sukkelasti. Siskoni mielestä kaikkein viihdyttävintä on kuitenkin se, kun Peppi emännän hidastellessa kokeilee läpi kaikki mahdolliset temput - joku näistähän sen on oltava!
Minna
