w-tamma Silent's Black Queen
Etusivu
Hevoskuvat
Muut kuvat
Mina
Linkit
Vieraskirja
 
 

Minä, Minna

Minna ja wm-ori Verdrefawr Ifor 1 WM, kuva Mataleena Pesonen

minna(a)minnaharmaala.net (vaihda (a) @-merkiksi)
 
Minulla oli omat kuvapainotteiset kotisivut monen vuoden ajan, kun opiskelin Tampereen yliopistossa. Mutta jostain kumman syystä yliopisto halusi sivuistani eroon, kun valmistuin joulun alla 2004. Oikeastaan siitä lähtien olen kaivannut tällaista näpertelyä. Sekä valokuvaus että nettisivujen teko ovat minulle mukavia harrastuksia. Tämän sivun olen tehnyt aika vanhanaikaisesti, mutta se toimii vielä. Sittemmin olen opetellut css:ää, jolla nettisivuja on oikeastaan mukavampi tehdäkin. Koska olen kiinnostunut nettisivujen teosta, aion opetella vielä paljon lisää.
 
 
Olen kolmekymppinen harrastajavalokuvaaja, kuvauskohteina kiinnostavat eniten eläimet, lähinnä ponit ja koirat. Omia eläimiä minulla on pari, welsh-ponitamma Grace V A (linkki Sukupostiin) ja omakasvatti varsa Graylan Gwendolyn sekä länsigöötanmaanpystykorvanarttu Fennican Primavera eli Peppi . Pepillä on omat sivut, koska muuten kuvasivuilleni ei paljon muuta mahtuisikaan...
 
 
 
   

Welshponit ovat olleet jo yli 10 vuoden ajan aivan erityinen kiinnostuksen kohteeni. Rotuun minut tutustuttiBlacksteps Bodyguardvat welsh B-tamma Grace VA ja sen vuonna 1994 syntynyt varsa Blacksteps Bodyguard (Otto, kuvassa varsana). Graceen sain tutustua uudelleen 15 vuoden tauon jälkeen, ja se on ihan yhtä hurmaava kuin nuorempanakin. Siksi minun "oli pakko" ostaa se itselleni. Se on köpöttelyratsunani ja siitostammana.

Kesäkuun 5. päivänä 2011 syntyi ensimmäinen oma kasvattini, Gracen ruunikko tammavarsa B-welsh-oriista Wildzang's Sundancer. Varsa sai nimekseen Graylan Gwendolyn, kutsumanimeltään Ruusa. Siitä olen suunnitellut seuraajaa Gracelle, joka alkaa olla jo iäkäs. Ruusa kasvaa kohisten ja on oikein mukava luonteeltaankin, mitä nyt aika kovapäinen kuten emänsäkin. Oman varsan kasvun seuraaminen on juuri niin ihanaa kuin ajattelinkin ja Ruusa tuskin jää viimeiseksi Graylan-varsaksi.

Omieni lisäksi olen tutustunut vuosien varrella niin moniin mahtaviin welsh-poneihin, että rotua en varmasti ihan helposti enää vaihda. Tärkeiksi poneiksi ovat tulleet muun muassa Oton isä Steehorst Pride ja mountiori Verdrefawr Ifor, jolla ratsastan yllä olevassa kuvassa kesällä 2006 (Lisää Matskun loistavia kuvia minusta ja Iforista photobucketissa.) Molemmat ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Valitettavasti niin Pride kuin Iforkin menehtyivät kesällä 2009. Myös Ruusan isä Wildzang's Sundancer eli Sunny on suosikki, jolla käyn aina ehtiessäni ratsastamassa.